Moi! Olen Hasse ja olen tehnyt sivutoimisesti töitä liikunta-alalla vuodesta 2005 alkaen. Muutin Tampereelle vuonna 2002 opiskelujen perässä ja tännehän minä jäin. Kävin pitkään pelkästään koulun salilla, mutta vuonna 2004 silloinen tyttöystäväni sai minut liittymään Gogo Liikuntakeskukselle.
Alkuun kävin salilla silloin tällöin.Painostuksen alaisena joudun lopulta taipumaan myös ryhmäliikuntatunnille. Aloitin helposta ja valitsin spinningtunnin. Ja se oli, no ihan OK ja selvisin hengissä. Painostus jatkui ja lopulta löysin itseni myös ihan oikealta ryhmäliikuntatunnilta, Les Millsin Bodypump-tunnilta. Sen tunnun jälkeen olin myyty 😍
Aloin käymään Bodypumpissa muutaman kerran viikossa salin lisäksi. Satunnaisesti Spinning-tunnilla sekä Bodycombatissa, muistaakseni myös jossain vatsa-selkä tunnilla. Haaveilinko ohjaamisesta? En todellakaan!
Loppukesästä 2005 olin puolikuntoisena takarivissä Bodypump-tunnilla. Ihmettelin tunnin aikana useaan otteeseen kuka kurkistelee salin takaovesta. Tunti loppui, palautin kamat ja vaihdoin muutaman sanan ohjaajan kanssa. Salin ulkopuolella odotti todellinen yllätys, kun salin omistaja pysäytti minut portaissa ja kysyi olenko koskaan ajatellut korokkeelle nousemista eli ohjaamista? Minä ohjaamaan jumppaa? Heh heh, ei ikinä! Ilmeisesti hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen lupasin kuitenkin harkita asiaa ja lopulta suostuinkin. Reilun viikon päästä tästä löysinkin itseni jo Helsingistä Bodypumpin peruskoulutuksesta 😆
Siitä se sitten lähti. 14 vuotta meni kuin siivillä ohjatessa mm. Bodypumpia, Bodyattackia ja Spinningiä. Kovaa mentiin ja kivaa oli, aivan hullua näin jälkikäteen ajateltuna. Silloin nuorena miehenenä sitä rääkkiä jaksoi yllättävän hyvin, vaikka jo muutaman vuoden jälkeen huomasinkin, ettei jokaista tuntia pytynyt vetämään sillä tasolla ja niin kovaa kuin olisi halunnut. Näin jälkiviisaana voin todeta, että ruoka ja palautuminen oli aivan surkealla tasolla 👎
Miten matkani liikunnan maalimassa jatkui?
Vuoden 2016 loppupuolella alkoi olla selvää, että jossain vaiheessa jumppalenkkarit on pakko ripustaa naulaan. Palautuminen hidastui vuosi vuodelta ja oikea polvi suorastaan aneli minua lopettamaan. En kuitenkaan heti taipunut vaan vasta 2,5 vuotta myöhemmin. Henkilökohtaiseksi valmentajaksi kuitenkin kouluttauduin ja aloin tekemään valmennuksia päätyöni ja jumppien oheessa.
Mikä tässä työssä sitten alkoi kiehtoa? Kyllä se oli ihmisten auttaminen. Tässä työssä pystyn hyödyntämään omaa 25 vuoden kokemusta sekä koulutuksella hankittua tietoa treenaamisesta sekä ruokavaliosta. Lisäksi pystyn auttamaan muita saavuttamaan haluamiaan tavoitteita sekä tapaan hienoja motivoituneita ihmisiä. Eikö olekin loistava työ?
Alkutaipaleelta mieleeni on jäänyt erityisesti yksi asiakas, joka todella tarvitsi apua taistelussa ylipainoa vastaan. Hän oli siinä mielessä ihanneasiakas, että hän halusi, suorastaan janosi tietoa miten pudottaa painoa pysyvästi. Kakki mitä hän teki hän teki täysillä ja ohjeiden mukaisesti. Tulosta alkoi kyllä tulla, mutta ei helpolla vaan jokaisen kilon eteen piti taistella. Ja hän taisteli!
Ja usein pitääkin taistella. Valitettavasti en usko alalla liikkuviin mainoslauseisiin, kuten”laihduin 1 kg viikossa tunematta nälkää” tai”sain tämän täydellisen 6-pakin tv-shopin ihmelaitteella eikä tarvinnut poistua sohvalta”. Tulosten eteen pitää tehdä töitä ja pysyvien tulosten eteen pitää tehdä paljon enemmän töitä!